ProzArt: Kurkistus kulisseihin

Marraskuun harmaana päivinä on mukava tehdä nojatuolimatka aurinkoiseen Czempiniin, ja palata ajatuksissa hienoihin ProzArt-tapahtuman tunnelmiin. Reissuun osallistui kolme Paperillan tiimiläistä, ja kuulumiset matkasta kerrottiin Paperillan blogissa ihan tuoreeltaan - käy lukemassa Lindan ja Minnan juttu pitkästä viikonlopustamme tämän linkin takaa.

Tällä kertaa kurkistamme tapahtuman kulisseihin. Useammassa erilaisessa askartelutapahtumassa käyneenä voin sanoa, että juuri tämä Puolan maaseudulla vietetty pitkä viikonloppu on jäänyt mieleen aivan erityisen hienona tapahtumana. ProzArtin ainutlaatuisuus ei syntynyt loisteliaista puitteista vaan jostain aivan muusta. Selatessani tietokoneen näytöllä tuona elokuun viikonloppuna ottamiani kuvia  mieleen tulvahtaa muisto tapahtuman lämminhenkisyydestä – sekä järjestäjät että puolalaiset kurssikaverimme ottivat meidät ulkomaalaiset kerrassaan avosylin vastaan. Meitä kaikkia yhdisti vahva intohimo käsillä tekemiseen, ja vaikka yhteinen keskustelukieli välillä puuttuikin, se ei millään tavoin estänyt läheisten ystävyyssuhteiden muodostamista. Järjestäjien huolenpitotaito ja uskomaton panostus yksityiskohtiin ovat tekijöitä, jotka jaksavat edelleen hämmästyttää. 
Kyllä - ProzArt oli jotakin ennen kokematonta.

Kuvat: Linda

Tapahtuman teki mahdolliseksi kolmen monitaitoisen naisen ryhmä, johon kuuluivat Ewa Mrozowska, Eliza Trojanowska ja Anna Dąbrowskaja (aka Finnabair).
Ewa ja Anna ehtivät järjestelytöiltään istahtaa hetkeksi Lindan haastateltaviksi, sillä halusimme kovasti kuulla, millaisena tapahtuman järjestäjät viikonlopun kokivat. Ja tällaisia tarinoita kuistin varjoisassa nurkkauksessa kuultiin:

Mistä saitte idean tapahtuman järjestämiseen?

Mitään tällaista ei ollut koskaan Puolassa koettu. Halusimme järjestää tapahtuman, jossa olisi mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen, yhdessä luomiseen, uusien ystävyyssuhteiden solmimiseen ja rentoutumiseen. Halusimme kokeilla jotakin uutta, vaikka emme tienneet, millaisen vastaanoton ajatuksemme saisi.

Tapahtuman tavoite?

Päätavoitteena oli irtautua arjen kiireistä, rauhoittua ja saada käyttää riittävän pitkä aika yhdessäoloon. Halusimme luoda mahdollisimman hyvät puitteet rentoutumiselle, ja valitsimme siksi tapahtuman paikaksi juuri tämän, kauniin luonnon ympäröimän Puolan Metsästysyhdistyksen tutkimuskeskuksen Czempinissä.
Vaikka tapahtuman järjestäminen vaati paljon työtä, järjestelyt eivät missään vaiheessa tuntuneet raskaalta työnteolta. Päällimmäisenä oli ajatus jonkin aivan erityisen rakentamisesta. Jonkin, josta osallistujille ei jäisi mieleen vain sponsorien tuotelahjat tai kurssit. Halusimme saattaa ihmiset yhteen, hemmotella heitä ja samalla rohkaista heitä päästämään luovuutensa irti.

Kuinka pitkään suunnittelitte tapahtumaa?

ProzArt:n ajatuksen ’äiti’ on Ewa. Olimme jo jonkin aikaa seuranneet millaisia tapahtumia/retriittejä amerikkalaiset järjestäjät tarjoavat, ja samalla oli herännyt ajatuksia siitä, millainen oma unelmien tapahtuma voisi olla. Tapahtuma oli myös Elizan unelmien täyttymys. Hänen muistikirjaansa sekä Pinterest-taululle oli jo pidemmän aikaa tallentunut ideoita tapahtumaan liittyen - jo kauan ennen kuin tapahtuman järjestämisestä oli edes tehty päätöstä!
Päätöksenteon jälkeen koko kolmihenkinen tiimi kokoontui yhteen keskustelemaan ja ideoimaan. Anna avasi merkintöjä täynnä olevan kalenterinsa ja kirjoitti elokuun puoleenväliin osuvan viikonlopun kohdalle punakynällä PROZART. Päätös tapahtuman järjestämisestä oli siten tehty! Ja ProzArt-viikonlopun myötä unelmamme viimein toteutuivat. 

Miten jaoitte järjestelyyn liittyvät tehtävät tiimin jäsenten kesken?

Meillä jokaisella on omat vahvuutemme ja heikkoutemme, ja jaoimme tehtävät näiden mukaan. Ewa paikallistuntijana hoiti kaiken, mikä liittyi tapahtumapaikkaan, kurssijärjestelyihin tai käyttämäämme pitopalveluun. Hän myös vastasi toteuttamastamme valokuvaussessiosta. Ewa halusi valita kuvaajaksi paikallisen ammattilaisen, joka ymmärtäisi, mistä tapahtumassa oli kyse. Ja Marcin Ratajczakin valinta kuvaajaksi taisi osua aivan nappiin!

Eliza on yksityiskohtien hallinnan mestari, joten hän sai tehtäväkseen huolehtia kaikista niistä pienistä detaljeista, joilla vieraita hemmoteltaisiin. Koko tiimi teki työtä sponsorien hankkimiseksi, mutta Anna hyödynsi laajaa kontaktiverkostoaan ja keskittyi yhteydenpitoon ulkomaisten tukijoiden kanssa. Anna oli myös se henkilö, joka valoi vahvaa uskoa muihin tiimiläisiin. Hän oli varma siitä, että tapahtuma herättäisi kiinnostusta ulkomaita myöden. Ja oli tässä täysin oikeassa! Kun ensimmäinen viesti tapahtumasta oli julkaistu, kului alle kaksi vuorokautta, ja minimimäärä osallistujia oli ilmoittautunut!

Tapahtuma on ollut koko järjestäjätiimille huikea kokemus. Matkan varrella on myös opittu paljon, ja olemme entistä valmiimpia ensi vuotta varten!

Seuraava lainaus kuvaa kokemustamme hyvin:

 "Jos unelmoimme jostakin yksin, unelmamme jäävät unelmiksi. Kun jaamme ne muiden kanssa, se voi olla kokonaan uuden todellisuuden alku."

“When we dream in solitude our dreams remain just dreams. When we share them with others it could be the beginning of a completely new reality.”

"Kiedy marzymy w samotności, nasze marzenia pozostają tylko marzeniami. Kiedy dzielimy się nimi z innymi, może to być początek nowej rzeczywistości."

 

Kuvat: Dorota

Kiitos Ewa, Eliza ja Anna! Näkemiin!