Vieraana Terhi

Minä olen Terhi. Äiti, vaimo, askartelija, skräppääjä, ratsastaja ja arkipäivisin vielä hirmuisen tehokas työntekijä insinööritoimistossa. Käsillä tekeminen on tullut elämääni esikoisen myötä. Aluksi joku kummallinen alkukantainen tarve vei opettelemaan virkkauksen salat ja syntyi vauvan peitto, sitten opettelin ompelemaan itse kestovaipat, aloin neuloa, ja myöhemmin löysin askartelun, erityisesti skräppäyksen ja sille tielle olen jäänyt.

Nykyään katselen maailmaa skräppäyksen silmin: Mikä tahansa tilanne saattaa muuttua tulevan sivun aiheeksi, mitään ei saa enää heittää pois ennen kuin olen arvioinut sen soveltamisen askarteluun ja kamera kulkee mukana lähestulkoon yöpöydältä tallihommiin saakka. Skräppäyksessä minua viehättää valokuvauksen ja muistojen tallentamisen lisäksi sen vapaus. En juuri koskaan käytä viivoitinta tai tarkkoja mittoja, niistä saan tarpeeksi työssäni, annan vain luovuuden kummuta päästäni ja käsieni tehdä työt.

Sivuissani esiintyy usein kaksi ihanaa tytärtäni, puolisoni tai ratsuni. Sellaiset asiat jotka ovat minulle erityisen rakkaita. Käytän värejä melko monipuolisesti ja huomaan vuodenaikojenkin vaikuttavan minua inspiroiviin värimaailmoihin; syksyllä harmaat ja maanläheiset värit kiehtoivat, nyt kevään korvalla kylven mielelläni väririkkaissa papereissa. Tyypillisiä elementtejä sivuissani on runsaat paperikerrokset, jotain pehmeää ja pieni pala sekatekniikkaa.

Askartelu ja erityisesti blogien maailma on avartanut katsettani suuresti, on ihmeellistä miten paljon kannustavia kommentteja työni ovat saaneet maailman toiselta puolelta saakka ja miten mukava on vaihtaa ajatuksia sosiaalisessa mediassa saman intohimon jakavien kanssa – kulttuurien ja maiden rajoista välittämättä.

Sivuni ovat saaneet tunnustusta joissakin haasteissa menestymällä, ja olen myös mukana tällä hetkellä kolmessa eri Design Teamissä.

Minut löytää blogini lisäksi myös Facebookista, Instagramista ja Pinterestistä – livenä toivottavasti mahdollisimman monesta askartelutapahtumasta!

Ps. Saatat muistaa minut myös nimimerkillä Tellimaria, jonka taakse askartelu-bloggailun alkuvaiheessa piilouduin. Iän ja kokemuksen karttuessa rohkaistuin ja astuin esiin ihan oikealla nimelläni ;)

Tässä Terhin ohjeetskräppisivun syntymiseen vaihe vaiheelta!

Aloitan valitsemalla minulle mieleisen kuvan ja siihen sopivat paperit ja tykötarpeet. Tällä kertaa halusin käyttää Lucky 7 Factoryn Technologie-kokoelman värikkäitä papereita yhdistettynä tyttäreni mökötys-kuvaan. Keräsin esille myös leimoja, ympyrälävistimen, paperileikkurin, liimaa sekä koristeita.

 Sommittelin paperikerroksia kuvan alle sekä mietin mihin kohti haluan mitäkin koristuksia ja otsikon. Tässä vaiheessa nappaan aina valokuvan, siltä varalta jos muisti pettää kokoamisvaiheessa.

Rajasin suurin piirtein kuvan kokoisen alueen paperilta. Näin on helpompi työstää taustaa, kun tietää missä kohti kuva sijaitsee.

 Työstin taustaa erikokoisilla tähtileimoilla ja piirtelin epämääräisiä ympyröitä sekä lyijy- että värikynällä.

 Aloitin kerrostamisen isoimmista paperisuikaleista. Tässä vaiheessa myös roiskin sinne tänne tippoja suihkepulloista. Käytin Dylusionsin matta-valkoista ja Heidi Swappin kultaista Color Shine-suihketta.

Vinkki: Käytän vahvaa kaksipuolista teippiä tai liimaa vain paperin taustapuolen keskiosaan kun kiinnitän sen taustapaperille. Näin saan tarvittaessa lisättyä tämän kiinnitetyn paperin reunojen alle vielä koristeita tai papereita.

1 

6   Lisään vielä kerroksia, lävistettyjä ympyröitä, kakkupaperin ja washi-teippiä. Lisään sekä kuvan että kangasnapin alle lankasykeröitä antamaan lisää pehmeyttä sivuun. Otsikon liimasin osin kuvan päälle, jotta se osuisi vielä tiiviimmin katsojan silmään. Koristelen sivua vielä paljeteilla, jotka liimaan enempiä suunnittelematta sinne tänne.

Vinkki: Värjäsin Polkkaponin ”klik”-napin vaaleansinisellä Distress Stainilla, tuputinpullolla on helppo ja siisti värjätä kankaisia nappeja!

Ajatukseni sivun takaa:

Kuvassa on kolmevuotias tyttäreni katselemassa keittiönpöydän äärestä pihalle paukku-pakkaseen. Hetken tuijottelun jälkeen tyttö sanoi ”tylsää!” ja lähti iloisena jatkamaan leikkejään. Halusin tallentaa tämän muiston, koska tuskin koskaan tällä neidillä on oikeasti tylsää - värimaailma sivussa kuvaa parhaiten lapseni monipuolista luonnetta.