Ajattelin esitellä teille kivan tavan laittaa valokuvat seinälle. Aina ei nimittäin tarvita tavanomaisia kehyksiä, vaan kuvat voi kiinnittää esille muullakin tavalla.
Kun katselin seinällä olevia lastemme kuvia, huomasin ettei tyttösestämme ole kuin vauva-aikaisia kuvia. Tyllerö on kuitenkin täyttänyt jo kaksi, joten ehkä olisi aika tilata hieman uudempiakin kuvia. Tykkään mustavalkoisista vedoksista, ne on jotenkin ajattomampia ja tyylikkäämpiä. Otan kuvat itse ja teetän sopivan kokoisiksi. Kuvatilauksen jälkeen haasteeksi tulee usein löytää kuviin sopivat kehykset.
Esittelen teille nyt yhden vaihtoehdon, jolla kuvat saa näyttävästi esille.
Kuvakehykseen tarvitaan kirjoitusalusta/keräilyalusta, valokuva ja erilaisia papereita ja koristeita.
Omaan koristeltuun kehykseeni tarvittiin:
* kirjoitusalusta / keräilyalusta
* valokuva
* pinkiksi värjätty kirjansivu
* pala mustaa kangasta
* ekokartonkia
* stanssattuja koristeita (pitsi ja lumihiutale)
* pieni kakkupaperi
* washiteippiä
* narua
* dymoteksti
Aloitin työn sommittelemalla elementtejä ja kerroksia alustan päälle. Pohjalle laitoin ekokartongista taustan, jolle liimasin ja nidoin seuraavat kerrokset. Kartongin päälle nidoin mustasta puuvillakankaasta revityn palasen, sen päälle laitoin kakkupaperin ja lopuksi asettelin valokuvan omalle paikalleen.
Kun pohjakerrokset kuvan kera olivat löytäneet paikkansa aloitin koristelun ja viimeistelyn. Washiteipillä on helppo liimata koristeita kiinni pohjaan, samalla se toimii koristeena itsekin. Nitojan avulla on helppo kiinnittää sellaisia elementtejä, joita ei liimalla tai kaksipuolisella teipillä saa kiinnitettyä. Työssäni nidoin sekä kankaan, kakkupaperin, että stanssatut lumihiutaleet ja vipulävistimellä leikatun perhosen kiinni paikoilleen. Apuna käytin puikkoliimaa.
'Love' ja 'Dream' ovat washiteippiä ja 'Tyllerö' on tehty dymolla. Lopuksi kieputin työn päälle ohutta narua ja kiinnitin narunpäät työn taakse teipillä.
Kun työ tuntuu valmiilta, se kiinnitetään kirjotusalustaan klipsillä kiinni,
ja kuvakehys on valmis!
Vastaavanlaisissa kirjoitusalustoissa on klipsuissa reikä, jonka avulla alustan saa helposti seinälle ja näin alusta muuntuu kehykseksi. Varsinkin MDF:sta valmistetut alustat ovat jo sellaisenaan hyviä 'kehyksiä' valokuville, mutta minä halusin viedä koristelun astetta pidemmälle.
Psst. Koristeluun ei välttämättä tarvita erityisiä laitteita tai välineitä, mielikuvitusta käyttämällä ja avoimin mielin perustarpeillakin saa aikaan näyttävän ilmeen!
Halloween lähestyy kauheaa vauhtia! Paperillan tiimi on tällä kertaa ideoinut kammottavan hienoja halloween-töitä. Katso ja inspiroidu:
Jenni
Halloweenin kunniaksi on hyvä hullutella Art Journal-sivulla. Minulla on aiheeseen juuri hyvin sopivia Octobode Factoryn leimoja, jotka viimein sain käyttöön. Värityksessä on käytetty akryylimaaleja taustaan, gelatoksia & Big Brush-kyniä & valkoista ja mustaa maalikynää leimakuviin.
Löysin Halloween-muotokuvia, joissa kuva vaihtuu, kun sitä katsoo eri kulmasta. Tein kuvilla omat Halloween-kortit vanhoilla paperinpaloilla ja erilaisilla koristeilla. Käy kurkkaamassa blogistani herrasväen (karmivat) todelliset kasvot - jos uskallat!
Meillä lasten synttäreitä juhlitaan vuoden valoisaan aikaan keväällä ja kesällä. Vuoden pimein aika - ja muutoin pitkä juhla väli - houkuttaa pitämään kekkereitä. Ehkä siksi jo muutamana vuonna meillä on ollut Halloween juhlat. Tuvan täydeltä outoja otuksia noidista kummituksiin, kuten tässä 3D-kortissa. Kokonaisuuden löydät blogistani.
Vaikka tämä leimasinkuva on hieman karmiva, kallon hymy tarttuu! Kiinnitin tusseilla väritetyn kuvan kerrokselliseen tagi-alustaan, ja koristelin muutamalla muovisella hämähäkillä. Käy katsomassa lisää kuvia blogissani.
Suosittu Valokeilassa-sarjamme jatkuu. Tänään tutustumme pohjanmaalaiseen kalligrafia-ammattilaiseen Marika Koskimäki-Ketelään, jonka töitä olemme saaneet ihailla paitsi täällä Paperillassa myös mm. Ihana ja Taika -lehdissä. Pidemmittä puheitta annamme puheenvuoron Marikalle:
Olen Marika Koskimäki-Ketelä eli Marikakk, 40+ kuvataiteilija ja kalligrafi Pohjanmaalta. Asustelen poikani, mieheni ja koiriemme kanssa lähellä Seinäjoen Ilmajoen lentokenttää. Olen opiskellut kalligrafiaa toistakymmentä vuotta Suomen lisäksi mm. Englannissa, Saksassa, USA:ssa, Belgiassa, Ranskassa ja Italiassa. Palava halu kehittyä vei Satakunnan Ammattikorkeakouluun, josta valmistuin kuvataiteilijaksi kalligrafialinjalta. Olen myös toiminut Suomen Kalligrafiayhdistyksen puheenjohtajana ja sain yhdistyksen mestarijäsenyyden vuonna 2010. Tällä hetkellä teen talkootöinä Suomen Kalligrafiayhdistyksen vuosittaisia Kalligrafiapäiviä, joka kerää vuosittain reilut sata innokasta harrastajaa Turkuun.
Nuorena alkanut rakkaus kirjaimiin, muotoihin ja väreihin roihuaa vahvana edelleen.
Opetan kalligrafiaa, tekstausta ja sekatekniikoita eri puolilla Suomea, ja nykyään toimin opettajana myös Helsinki Design School:ssa. Keväällä lähden jo kolmatta kertaa rapakon taakse Los Angelesiin kurssittamaan amerikkalaisia alan harrastajia. Opettamisen ohella teen erilaisia kirjaimiin liittyviä sekatekniikkaprojekteja mm. Ihana ja Taika -lehtiin. Lisäksi teen isompia lavasteita kuvauksiin, suunnittelen tatuiointitekstejä asiakkaille, tekstaan paikkakortteja, kuoria, kunniakirjoja ja logoja sekä tekstaan seinätekstejä yksityiskoteihin.
Toiselta ammatiltani olen valokuvaaja. Valokuvauksessa opitusta sommittelutaidosta ja yllättävien tilanteiden hallinnasta on hyötyä myös kalligrafiassa. Kun perustaidot tuhansien harjoitustuntien jälkeen tulevat selkärangasta, pystyn irroittelemaan, yhdistelemään taiteenaloja ja oppimaan uutta.
Kalligrafia ei ole vain korukirjaimia onnittelukorteissa. Viivat ja koukerot avaavat oven kaunokirjoitustaiteen kiehtovaan maailmaan, josta en sinne astuttuani ole halunnut poistua. Olin 14-vuotias, kun naapurini tekstasi nimeni kauniisti paperille. Kiinnitin paperin seinälleni ja olin aivan myyty. Rakkaus kalligrafiaan oli syttynyt.
Seuraavana päivänä isäni haki minulle mustepullon, terän ja kynänvarren. Tuohon aikaan oli Suomessa vain vähän tarvikkeita saatavilla, mutta onnekseni vanhempani matkustelivat paljon, ja he toivat minulle harrastusvälineitä ulkomaantuomisina. Vanhempani eivät kalligrafiasta juuri mitään tienneet, joten kirjoitin lapulle sanan ‘Calligraphy’, ja tämän lapun kanssa he sitten menivät paikalliseen kirjakauppaan. Jos kaupassa oli oikein myyjä asialla, saattoi tavaraa olla kotiintuomisina vähän enemmänkin!
Kynät, terät ja siveltimet ovat intohimoni, mutta kirjoittaminen onnistuu yhtä hyvin myöa katuharjalla tai kuusenoksilla. Kursseillani ja töilläni kannustan kalligrafian harrastajia leikilliseen luovuuteen. Ilo kirjoittaa työhön piiloviestin: Nämä kirjaimet on tehty rakkaudella.
2000-luvun alussa asuin perheeni kanssa pari vuotta Kaliforniassa, USA:ssa. Aika USA:ssa antoi minulle paljon, ja opin omista töistäni ja itsestänikin ihan uusia asioita. Sain tutustua paitsi amerikkalaiseen taidekulttuuriin myös erilaiseen makumaailmaan. Kaliforniassa taidemaku on melko räikeää, isoa ja näyttävää. Joskus tyyli myös hieman yliampuvaa. Sovin siis joukkoon kuin nakutettu!
Ensin kolusin kaikki paikalliset askartelukaupat ja taidetarvikeliikkeet ja tutustuin paitsi alan ihmisiin erilaisissa opiskelupiireissä myös paikallisiin askartelu- ja sekatekniikkalehtiin. Stampington Company on yritys, joka julkaisee useita erityyppisiä askarteluun ja taiteeseen liittyvivä lehtiä. Yrityksen julkaisuista Somerset Studio Magazine vei minut täysin mennessään. Lehdissä esiteltiin sellaisia värikkäitä, isoja ja upeita töitä, eli sellaisia, joita olin itsekin harrastanut koko pienen ikäni. Otin yhteyttä toimitukseen ja he alkoivat julkaista töitäni lehdessä. Oli upeaa, kun kerrankin sai oikein revitellä väreillä ja muodoilla!
Yhteistyö lehden kanssa on jatkunut myös Suomesta käsin, ja olen tehnyt lehteen erilaisia kirjain-sekatekniikka-projekteja. Nykyisin maailma on niin pieni, kun voi reaaliajassa lähettää kuvia ja juttuja minne päin maapalloa tahansa.
Kalligrafiassa viehättää rauhallisuus, keskittyminen ja terän rapina paperilla. Kun tekstaat, et ajattele oikeastaan mitään. Kolme tuntia saattaa mennä hujauksessa, vaikka itsestä tuntuu, että istun pöydän ääressä vain hetken. Opetan kalligrafiaa kansalaisopistoissa ympäri Pohjanmaata ja oppilaat ovat usein sanoneet samaa: Voi, nytkö meni jo puolitoista tuntia!
Kalligrafiassa ei tule koskaan valmista, eikä koskaan voi oppia kaikkea mitä haluaisi. Kalligrafian maailma on niin laaja, iso ja monisäikeinen, että sen oppimiseen ei yksi ihmisikä riitä. Se juuri tekee kalligrafiasta niin kiehtovaa - ei malta lopettaa, kun haluaa vielä oppia tuonkin tekniikan ja tuonkin kirjaimiston. Koskaan ei voi sanoa, että nyt osaan jo tämän kalligrafian kokonaan. Sellaista vaihtoehtoa ei ole. Kalligrafia pitää nöyränä.
Jo luolamaalauksista alkaen ihmisillä on ollut tarve tehdä itse ja tuottaa jotain näkyvää. Menetelmät ovat toki vuosien saatossa muuttuneet; keskiajalla luostareissa kirjoitettiin raamatun tekstit sulalla nahalle, ja tänään tekstiä luodaan pääasiassa tietokoneilla. Haluan kuitenkin haastaa nykypäivän tekstaajan kokeilemaan jotain erilaista. Kuka tahansa voi vaihdella fontteja tietokoneella, mutta todella erilaiseen ja ainutlaatuiseen lopputulokseen pääsee se, joka tekstaa kirjaimet käsin.
Kalligrafiaharrastuksen aloittamiskynnys on matala, sillä aloittelijan ei tarvitse tehdä alkuun päästäkseen kalliita hankintoja. Kirjoissa ja Instagramissa nähdyt upeat kuvat saattavat saada uskomaan, että taitavaksi kalligrafiksi oppisi hetkessä. Moni aloittelija asettaa riman turhan korkealle ja pettyy, kun osaaminen ei riitäkään nähdyn hienon työn kopioimiseen. Ensin on kuitenkin hallittava perusasiat ja suosittelen, että harrastus aloitetaan kalligrafiakurssilta. Kursseilla kalligrafia aloitetaan yleensä lyijykynällä, isoja suuraakkosia harjoittelemalla. Kansalaisopistot järjestävät paljon kalligrafiakursseja, joten valikoimaa on. Kurssin jälkeen saa myös netin opetusvideoista paljon enemmän irti.
Kalligrafian kautta olen saanut ystäviä ympäri maailmaa. Harrastuksen kautta pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja aina löytyy se yhteinen puheenaihe, kalligrafia.
Elän unelmaani ja sain tämän kaiken kirjoihin ja kansiin pari vuotta sitten kun “Iloisia Kirjaimia – Oikeilla Välineillä” -kirjani tuli painosta. Kirja julkaistiin myös USA:ssa vuonna 2014 nimellä “Happy Lettering with the Right Tools”. Kirjaani on saatavilla englanninkielisenä John Neal Bookseller:n verkkokaupasta (lähettävät paketit myös Suomeen). Holvin verkkokaupassani on muutama kappale suomenkielistä kirjaa jäljellä.
Kurssitan seuraavan kerran sunnuntaina 23.10.2016 Askartelupirtissä Tampereella. Lisätietoja ja ilmoittautuminen täällä. Muista kursseistani voit lukea lisää täältä.
Työhuoneellani vierailee myös muita opettajia: maaliskuussa opettajana on Paperiliitin-blogin Riikka Kovasin. Tervetuloa!
Kiitos Marika!
Samaa teemaa jatkaen haastamme Paperillan lukijat tekstaamaan ja/tai askartelemaan kirjaimilla: Tee siis askartelutyö, johon olet käyttänyt kirjaimia. Tekniikka voi olla mikä tahansa: Tee kirjainkollaasi, leimaile, tekstaa käsin - valinta on sinun! Linkitä kuva omasta työstäsi alle, ja olet mukana arvonnassa. Marika on lahjoittanut upean palkinnon:
”JUST O”
Marika Koskimäki-Ketelä
Kalligrafinen teos, 19x29cm on kahdessa ”kerroksessa”, alla on tekstiä brausen tasaterällä tekstattuna, viininpunaisella guassivärillä ja päällä läpikuultavalle paperille on kullattu (lehtikullalla) goottilaistyylinen O -kirjain, sen alla lukee käsialamaisella vapaalla tekstillä ”just o” .
Osallistumisaikaa on kolme viikkoa, 2.11. klo 23:55 asti. Onnea arvontaan!
Tervetuloa jääkaappimagneettipostauksen pariin. Paperillan tiimi on kehitellyt inspiroivia projekteja kaikkien iloksi. Käy tsekkaamassa myös upeiden tekijöiden blogeissa!
Kotia on kiva kortistella valokuvilla eri tavoin, ettei ne vaan jäisi koneelle tai albumeihin. Tein valokuvasta magneetin keittiöön jääkaapin oveen. Tämä on aika yksinkertainen tehdä, mutta kuitenkin tosi hieno muisto jokapäiväseen elämään. Blogistani löytyy vinkkejä tämän tekemiseen.
Elina
Meillä jääkaapin ovessa on ainakin tusina erilaista magneettia. Niillä harvoin kiinnitetään tärkeitä papereita oveen, vaan ne ovat paikoillaan vain koristeina. Matkamuistomagneettien lisäksi ovessa on pari mietelausekoristetta, joiden jatkoksi tämä kalateemainen päätyi.
Magneetti on ATC-kortti, jonka taakse on liimattu magneettiteippiä. ATC-kortin koko on juuri sopiva myös tähän tarkoitukseen!
Omaan magneettini hyödynsin pilttipurkin kantta, jonka sisäpuolta päätyi koristamaan kukkarykelmä. Ohjeet oman magneetin tekemiseen löydät Pastellipäivä-blogistani.
Taru
Tein magneetin tagipohjalle stanssaten niin tagin kartonkista kuin magneettitaustan levystä. Vaihe vaiheelta näet työn valmistumisten blogistani!
